Kun keho kohtaa mielen

Kesään on mahtunut kaikenlaista ja alkavan syyslukukauden lähestyessä olen palannut myös kehollisten kysymysten äärelle.  Kesän lämpö ja kiireettömyys ovat olleet omiaan rentouttamaan koko kehoa. Tiedän kuitenkin, että syksyn kylmetessä ja iltojen pimetessä, saatan sortua vanhoihin tapoihini, jos en kiinnitä asiaan huomiota.  Varmasti moni voi samaistua tilanteeseen, jossa kiireet puskevat päälle ja aikaa itsestä huolehtimiseen jää aina

Uuden ja vanhan keskellä

Helmikuu on ehtinyt jo puoliväliin, kun saan vihdoin kirjoitettua ajatuksiani taas tänne. Kun edellisestä lentomatkastani ulkomaille oli kulunut vuosi, aloin tarkastelemaan tarkemmin kulunutta vuotta. Vuosi sitten tähän aikaan koronavirus oli vasta lipumassa kohti Suomea, enkä osannut kuvitellakaan, millaiseen jamaan koko maailma joutuisi. Nyt tapetilla vaikuttavat olevan tapahtuma-alan huono tilanne, ihmisten jaksaminen ja rokotteet. Ja tekee

Olipahan vuosi!

Olen kokenut välillä erittäinkin huonoa omatuntoa siittä, etten ole kirjoittanut tänne mitään – nimittäin sanottavaa kyllä olis vaikka mistä! Lokakuussa kuitenkin alkoi arki hitaasti kiihtymään. Vapaapäiviä löytyi vähemmän ja vähemmän sekä alati vaikeutuva koronatilanne hiillosti arkea monin tavoin. Opiskelin, tein töitä, työskentelin taideproggiksieni kanssa (joista tietoa enemmän ensi vuonna). Lupauduin asioihin, joihin omat rahkeeni eivät

Kehomusiikki, mitäs se nyt olikaan?

“Se on sellaista oman kehon läpsyttelyä.” erehdyn itsekin monesti naurahtaen sanomaan. “Se on niitä musatunnin apujuttuja, että lapset oppii musiikkia.” “Niin siis kyllähän minäkin tavallaan rytmiikkaa käytän työssäni.” “Kehorytmiikka on kyllä kauheen hyödyllistä” Yksi keskeisimpiä teemoja opinnäytetyössäni oli määritellä jotenkin ymmärrettävään muotoon, mitä tämä “itsensä läpsyttely” on. Haluan herättää keskustelua ja ajatuksia jakamalla omia pohdintojani

Kosketa koskematta

Kuitenkin heinäkuun koittaessa, aloin olla oma itseni. Muhittelin uusia ideoita ja sain polkaistua käyntiin uusia projekteja ja jatkoin keskeneräisiä. Ennen kaikkea halusin tehdä itselleni tärkeitä asioita, joita en keväällä koronan takia voinut tehdä. Menin sekaisin onnesta, kun näin tuttuja kasvoja ja tunnustan: halailin. Kosketuksen merkitys itselleni on korostunut näinä aikoina. Tiedostan, että vielä ei ole

Brasilian aurinkoa tammikuuhun

Niinhän siinä sitten taas kävi, että aika ehti helmikuun puolelle ennen seuraavaa bologitekstiä, mutta tässä sitä taas tulee. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että vuosi on lähtenyt vauhdilla käyntiin. Ehdin muutaman päivän opettaa ennen lähtöäni Brasiliaan. Tällä kertaa Circle Music Retreatin lisäksi odottivat muutamat velvoitteet YAMK-opintojeni osalta. Lähtö tapahtui niin vauhdilla, että vielä koneessakin mietin,

Opintomatka Saksaan

Osana YAMK-opintojani matkani suuntautui marraskuussa Fürthiin, Saksaan. Body Music Circles järjestettiin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Osallistuin Sandy Silvan, Pedro Consorten sekä Sylvia Mograbin työpajoihin. Perinteisesti ulkomaisilla kehomusiikkifestivaaleilla osallistutaan yksittäisille tunneille, joiden kesto on yleensä 1,5 tuntia. Tällaisilla festivaaleilla kouluttajia ja tunteja on useita. Body Music Circles -festivaaleilla sen sijaan kouluttajia olikin vain muutama ja jokainen

Iinan Rytmissä

Pitkän pohdinnan tuloksena päädyin siihen, että aloitan pitämään blogia, johon kliseisesti kirjoitan suhteellisen epäsäännöllisesti. Moni on kysellyt matkoistani ja ylipäätään kehomusiikista, joten tästä voi tulla mielenkiintoista niin teille rakkaat lukijat kuin itsellenikin. Jos juuri sinulla on kysymyksiä näihin asioihin liittyen, voit käydä Ota Yhteyttä -sivulla siitä kertomassa. Paljon on luvassa myös alkavana lukuvuotena (kyllä, vuosikäsitykseni jakautuu