Kuten otsikkokin jo kertoo, kevät oli itselleni – kuten varmasti kaikille – rankka koettelemus. Kaikesta huolimatta kuitenkin valmistuin koulusta, opiskelin vielä yhden kurssin avoimessa, kirjoitin mielestäni hyvän opinnäytetyön kehomusiikista ja selviydyin lomalle haastavasta työkeväästä huolimatta.
Kuitenkin huomasin lomalle päästessäni olevani niin tööt, etten kyennyt tekemään mitään. Luulen käyneeni kastamassa varpaani burnoutin puolella jo kevätkauden lopulla. Jo ennen koronaa, suunnitelmissa oli kesälle paljon asioita, joista jäljellä ei ollut juuri mitään. Yritin saada otetta elämästäni ja ihanasta, lämpimästä alkukesästä, mutta mitä enemmän yritin, sitä enemmän lannistuin. Vasta silloin aloin huomaamaan, miten väsynyt oikeasti olin. Oli pakko toimia, mutta miten? Jo sängystä nouseminen tuntui vaativan enemmän ponnisteluja. Meditaatiokin tuntui kaukaiselta ja koko kehomieliyhteys – josta opinnäytetyössäni kirjoitin – tuntui omituiselta. Joinakin hetkinä tuntui, etten ollut kehoni tai mieleni kanssa yhtään läsnä. Pakottauduin kuitenkin meditoimaan. Ajatukset sinkoilivat mielessä kuin pingispallot ja selkä jumiutui istumisesta. Avasin YouTuben ajatuksella, että löytäisin sieltä jotakin meditaationi tueksi.
Pian hakutulokset ohjasivatkin joogaharjoitusten pariin. Pienen harkinnan järkeen rullailin jumppamaton makuuhuoneeni lattialle, vaikka mieleni olisi ehkä mieluummin halunnut lähteä ulos kävelemään kauniiseen auringonpaisteiseen päivään. Joogaan minulla on ollut pitkään omituinen suhde. Se on vaikuttanut aina liian hitaalta levottomalle luonteelleni, mutta vuonna 2015 aloitin astangajoogan. Se oli ensin hauskaa. Aloitin tunnit sijaisen kanssa ja hän oli erittäin kannustava ja pätevä. Sitten tunnin oikea vetäjä palasi Intiasta ja hänen treffiehdotuksensa torjuttuani, olinkin koston kohde ja päätin joogan saavan riittää hetkeksi. Alaselkäkin alkoi kipeytyä, kun tein liikkeitä väärin ilman kunnon ohjausta.
Nyt olin kuitenkin rullannut maton auki. Varmistin tuhat kertaa, että harjoitteet olivat varmasti aivan aloitteilijoille. En halunnut enää yhtään takapakkia 2017 tapaturmasta hitaasti paraneviin jalkoihini. Vuosi sitten kesällä pystyin jo hetken istumaan polvieni päällä ja korona-ajan etätyöt olivat heikentäneet lihaskuntoani entisestään. “Nyt vain kokeillaan.” mietin mielessäni, ennen kuin aloitin videon. Jo hartioita pyöritellessäni aloin huomaamaan, kuinka jumissa kehoni oli. En venynyt mihinkään ja kaikki tuntui vain kipeältä ja epämukavalta, vaikka kuinka varovasti tein. Keho kuitenkin muisti, että tämä on oikea suunta.
Alkuperäinen tarkoitukseni oli tehdä näitä joogaan oikeastaan vasta harjoittavia videotreenejä illalla rentoutuakseni. Meditaatio pienen joogahetken jälkeen oli paljon mielekkäämpää. Keho alkoi antaa periksi jännityksistään. Ensimmäisen viikon ajan, olin joka päivä niin maitohapoilla, että tiesin hajroitusten tulevan tarpeeseen. En muista, kuinka nopeasti löysin illan pariksi aamujoogan samalata tubettajalta. Sitten YouTube ehdottikin jo kylkeen venyttelyohjelmaa. Oli aamuja, jolloin en halunnut tehdä ollenkaan harjoitteita. Menin kuitenkin keho edellä: jos keho oli väsynyt, annoin itselleni vapaapäivän, jos keho kaipasi vähääkään harjoitteita, sitten tein. Stressaantunut mieli kyllä keksii mitä ihmeellisempiä tekosyitä olla tekemättä. Kuitenkin nyt kuukauden harjoitteita tehneenä huomaan olevani jälleen “elävien kirjoissa”. Toisinaan oikein odotan illan tai aamun joogahetkeä. Pian voin siirtyä kokeilemaan “oikeita” sarjoja, sillä kehon venyvyys ja lihaskunto alkavat olla niin hyvässä kunnossa, ettei tunti riko kehoa.
Aloitan hiljalleen myös aktivoitumisen somessa ja täällä blogissani. Toivottavasti kesä kohtelee teitä hyvin. Kiitos kommenteistanne, niitä on ihana lukea. Otan palautetta ja aihetoiveita edelleen vastaan, jos toivotte minun keskittyvän johonkin tiettyyn aiheeseen. Nauttikaa ja eläkää, mutta muistakaa myös kuunnella ja helliä kehoanne – se meiltä aina välillä unohtuu kiireen keskellä.
Jos et ole käynyt vielä lukemassa opinnäytetyötäni kehomusiikista, se löytyy tästä linkistä
Iina Kotola 